Kiropraktiikka on käsillä tehtävää, manuaalista hoitoa, jolla pyritään vaikuttamaan hermoston toimintaan ja hoitamaan ja ennaltaehkäisemään tuki- ja liikuntaelinvaivoja ja niistä aiheutuneita kipuja. Sana ”kiropraktiika” tulee kreikan kielestä, ja merkitsee sanatarkasti käsillä tekemistä.
Kiropraktiikkan tärkein hoitokohde on selkäranka ja selästä lähtevät hermot. Selkärangan huono tai normaalista poikkeava liikkuvuus vaikeuttaa selästä lähtevien hermojen toimintaa ja siten voi vaikuttaa negatiivisesti mihin tahansa kehon osaan, myös muualle kuin tuki- ja liikuntaelimistöön.
Koiran selkäranka koostuu 7 kaulanikamasta, 13 rintanikamasta ja 7 lannenikamasta, minkä jälkeen tulee kolmen nikaman yhteenliittymänä muodostunut ristiluu ja häntänikamat. Selkäydin ulottuu lantion 5-6 nikamien kohdalle, ja sen jälkeen selkäydinkanavassa on vielä cauda equina- nimellä tunnettu hermokimppu, josta lähtee hermoja vartalon takaosiin. Lantio liittyy selkärankaan suoliluun ja ristiluun välisellä SI- nivelellä, joka ei ole perinteisen mallinen nivel, vaan kahden tasaisen pinnan välinen litteä nivelpinta, jonka normaalilla liikkuvuudella on kuitenkin merkittävä rooli takapään oikeassa liikkuvuudessa.
Jokainen nikama niveltyy sekä edellä että jäljessä olevaan nikamaan sekä välilevyn kautta että nikamien reunoilla olevien pikkunivelten, eli fasettinivelten kautta. Jokaisella nikamalla on siis yhteensä kuusi kosketuspintaa viereisiin nikamiin. Nikamien välissä, fasettinivelten lähellä, on pikkuruiset aukot, joista hermot tulevat ulos selkäytimestä. Noissa pienissä aukoissa kulkee myös verisuonitusta ja imusuonia. Itse asiassa noiden pienten aukkojen oikea toiminta, elastisuus ja liikkuvuus on koko hermoston toiminnan perusta. Silloin, kun nikamat liikkuvat toisiinsa nähden oikein, noissa pienissä aukoissa kulkevat hermot pääsevät toimimaan ongelmitta, ja hermottavat omaa aluettaan.
Toisinaan kiropraktikko voi hoidon yhteydessä löytää hoidettavasta eläimestä sellaisia kipuja tai reaktioita, jotka voivat viitata ongelmaan, joka tarvitsee lääketieteellistä hoitoa. Silloin kiropraktikko ohjaa potilaan eläinlääkärin tutkimuksiin. Kiropraktiikka ei korvaa perinteistä eläinlääketiedettä, mutta se tehostaa perinteisen lääkehoidon vaikutusta. Se on myös tehokas hoitomuoto akuutin ja kroonisen kivun hoidossa, jos kivun syynä ovat biomekaaniset ongelmat.
Kiropraktiikassa liikerajoitusta kahden nikaman välillä kutsutaan nimellä subluksaatio. Se ei tarkoita, että nikama olisi ”pois paikoiltaan”, kuten kuulee joskus virheellisesti sanottavan. Jos liikerajoitus on olemassa, selkäranka ei liiku normaalilla tavalla. Siitä voi seurata ongelmia suorituskyvyssä, jäykkyyttä, kipua, toispuoleisuutta. Alussa ongelma voi olla vain lievä, esimerkiksi kosketusarkuus jossain kehon osassa. Eläin voi esimerkiksi alkaa vastustella jostain kohdasta harjaamista tai silittämistä. Ajan myötä tilanne voi pahentua toiminnanvajaukseksi. Kun eläimellä on selkärangassa subluksaatiokompleksi, ”jumi”, se muuttaa asentoaan kompensoidakseen selkärangan rajoittunutta liikkuvuutta ja välttääkseen kipua. Tästä seuraa, että selkärangan muihin osiin sekä raajoihin kohdistuu erilaista rasitusta, joka puolestaan aiheuttaa lisää kireyttä ja toiminnanvajautta.
Nikamien liikerajoitus voi ilmetä mm. seuraavasti:
- äkillinen niska- tai selkäkipu
- huonontunut suorituskyky
- liikumishaluttomuus esim portaissa, hypätessä, autoon noustessa
- epämääräinen ontuma tai muutokset liikkeessä, esim. äkillisesti alkanut peitsaaminen
- epäsäännöllisesti kuluneet kynnet
- pakonomainen nuoleminen
- muuttunut istumisasento
- toistuvat korva- tai anaalivaivat, ruuansulatusongelmat, virtsanpidätysongelmat
Kiropraktinen tutkimus alkaa koko selkärangan, SI-nivelten ja raajojen nivelten ja liikeratojen tutkimisella. Kiropraktikko käy läpi koko selkärangan tunnustellen, onko siinä liikerajoituksia oikealle, vasemmalle, tai ylä- ala-suunnassa. Kun löydetään nikama tai nivel, jonka liike on rajoittunutta, se hoidetaan kiropraktisesti. Nikama käsitellään käsin tai sormin käyttäen erittäin nopeaa ja tarkkaa, nivelpintojen mukaan suunnattua liikettä. Tässä anatomian tuntemus on tärkeää. Kiropraktiikassa ei koskaan käytetä kovaa voimaa eikä missään tapauksessa mitään välineitä, vaan manipulaatio perustuu käsin tunnusteluun ja hyvin hienovaraiseen, pieneen liikkeeseen. Voima ei ratkaise, vaan liikkeen suunta ja ajoitus. Toisin kuin monet muut manipulaatiohoidot, kiropraktiikka on hyvin hellävaraista ja tarkkaa. Kiropraktiikassa ei venytetä ligamentteja tai muita nivelten tukirakenteita, eikä nikamaa tai niveltä liikuteta sen anatomisen liikkuvuusalueen ulkopuolelle.
Useimmissa kiropraktisesti hoidetuissa potilaissa havaitaan edistystä 1-4 hoitokerran jälkeen. Akuutit ongelmat paranevat usein nopeammin, kroonisia joudutaan hoitamaan kauemmin. Kroonista sairautta potevat potilaat ( esim. nivelrikko, spondyloosi), jossa sairaus itsessään aiheuttaa nivelten liikerajoitusta, vastaavat usein hyvin ylläpitohoitoon muutamien kuukausien tai puolen vuoden välein.
Kiropraktiikan käyttökohteita koirapotilailla ovat mm.
- selän vammat ja sairaudet, kuten spondyloosi, cauda equina, välilevyongelmat
- kaularankaongelmat
- nivelrikko
- kosketusyliherkkyys
- epämääräiset ontumat, joille ei ole löydetty lääketieteellistä syytä
- ilman näkyvää syytä alkanut peitsaaminen tai muu muuttunut liikkuminen
- ennaltaehkäisevänä ja suorituskykyä ylläpitävänä hoitona urheilevilla työskentelevillä tai ikääntyvillä eläimillä
Suomessa eläinkiropraktiikka on vielä varsin huonosti tunnettu hoitomuoto. Ihmisiä hoitavia kiropraktikoitakaan ei välttämättä ole joka paikkakunnalla, ja eläinkiropraktikoita vielä harvemmassa. Tämä johtunee siitä, että kumpiakaan ei kouluteta Suomessa. Eläinkiropraktikot kouluttautuvat pääasiassa Saksassa tai Englannissa. Koulutus on jatkokoulutusta, johon otetaan vain kiropraktikoita tai eläinlääkäreitä. Viime vuosina eläinkiropraktikoiden määrä on kuitenkin lähtenyt nousuun. Koulutetut eläinkiropraktikot Suomessa kuuluvat Suomen Eläinkiropraktikkoyhdistykseen (SEKY ry). Yhdistyksestä ja jäsenistä löytyy lisätietoa yhdistyksen nettisivuilla www.suomenelainkiropraktikot.fi ja Facebookista nimellä “SEKY ry”.
Kirjoitus on eläinlääkäri-eläinkiropraktikko Mervi Savirannan tekemä ja se on julkaistu syksyllä 2019 Alaskanmalamuuttiyhdistys RY:n – lehdessä