Meidän Mikko on viisivuotias lämminverinen ruuna, jonka ura on alkanut varsin kuoppaisesti. Mikko on irtopalaleikattu kintereistään kaksikin kertaa, tosin toisella kerralla palan todettiin olevan sellaisessa paikassa, että sen poistaminen ei onnistu. Mikolla ei myöskään ole ravurinuraa ajatellen mitkään terveimmät jalka-asennot.
Mikko tykkää laukata, paljon. Tämä useimmin raviradalla, kilpailuaikaan. Mikon laukkaprosentti on siksi lähes 100%. Kuljettajat myöskin moittivat ohjattavuutta, Mikko nostaa päänsä liioitellun korkealle. Suu on tarkastettu useasti ja kuolaimet on valittu suuhun- ja kuolaimiin perehtyneen eläinlääkärin ohjeilla. Myöskin muita apuvälineitä (martingaaleja) on kokeiltu, tuloksetta. Mikko myös lyö, pääasiassa vasemman puoleiseen takajalkaan, vuohisen ja ruununrajan väliin.
Edellisen startin jälkeen päätin valmentajana, että nyt on löydyttävä syy Mikon laukkoihin. Puhuin Mikosta eläinkiropraktikko Mervi Savirannalle, joka tuli hoitamaan Mikkoa.
Mervi löysikin useita epäilyttäviä ja kipeitä paikkoja Mikosta, mm vasemmanpuoleinen rintalihas oli huomattavasti pienempi kuin toinen! Hän löysi myöskin eroavaisuuksia lavoissa, jälleen vasemmanpuoleinen lapa oli erilainen kuin toinen. Muistan myös, että kaulan käsittelystä Mikko ei erityisemmin tykännyt.
Käsittelyn jälkeen Mervi ohjeisti, että olisi hyvä selvittää syy siihen mikä aiheuttaa selkeät puolierot. Tämä jäi valitettavasti tekemättä, kun huomasin käsittelyn jälkeiset, positiiviset muutokset hevosessa…
Pari päivää käsittelyn jälkeen ajoin Mikon. Ensimmäiset 200 metriä Mikko ontui selvästi etupäätään, mutta alkukangistelun jälkeen ravi rupesi muuttumaan koko ajan sujuvammaksi. Ja pää, mitä Mikko on pitänyt pitkän aikaa liian korkealla oli laskenut 20 senttiä! Huima ero entiseen! Ja miten suorassa Mikko juoksikaan! Ajamalla suoritetun lämmityksen jälkeen ratsastaja nousi selkään ja kävi ratsastamassa Mikolla tavanomaisen lenkin. Hän sanoi huomaavan eron jopa käynnissä, joka oli muuttunut paljon rennommaksi.
Eläinkiropraktikko Mervin käsittelystä on nyt noin 1,5 kuukautta. Rintalihas joka oli pienempi, on palautunut melkein samankokoiseksi kun toinen. Se ei tunnu käteen enää niin kireältä kuin aiemmin. Vasemman puoleinen lapa näyttää vielä amatöörin silmään hieman erilaiselta, mutta pidän mahdollisena että muutoksen voi aiheuttaa myös epäsopivat valjaat. Valjaat on sittemmin vaihdettu.
Käsittelyn jälkeen Mikkoa on treenattu säännöllisesti ja treeniä on kovennettu asteittain. Ratatreenissä olemme käyneet kaksi kertaa, molemmilla kerroilla olemme lähteneet hymyssä suin pois. Kummallakaan kerralla ei ole ollut pelkoa laukasta, kuskin mukaan tuntuu ja näyttää siltä, että Mikon itseluottamus on palannut! Vihdoinkin valoa tunnelin Päässä!
Tulemme jatkossakin käyttämän eläinkiropraktikko Mervin palveluita ja tulemme suosittelemaan häntä muillekin.
Kiitos Mervi! Sanna ja Mikko